Yli kaiken, viikon kokemuksen jälkeen, rakastan kantaa lastani liinassa ulkona lenkkeillessä. En näe vaunuja enää juurikaan vaihtoehdoksi, sillä nautin lapsen läheisyydestä aivan suunnattoman paljon. En halua enää pientä kauas itsestäni ennen kuin hänestä tulee niin painava, etten kantaa jaksa :D

Tänään sitten on kuitenkin niin lumimyrskyinen päivä, että vaikka minä lumimyrskyjä rakastankin, niin pikkuinen olisi ehkä vähän turhaan säiden armoilla. Ehkä kuitenkaan en malta olla kääräisemättä pienoista suojien sisään niin, että tuskin nenää näkyy, ja sen jälkeen menen pihalle kävelemään läpi tuulen ja tuiskun. Tuntemaan omassa nenänpäässäni hiutaleet ja tuulen, oikean talven, viimeinkin!

Olen tehnyt suuren päätöksen (suuren?) aloittaa harrasteenani käsityöt oikein kunnolla. Ensin olin arvellut, että alan käydä uimassa, vaan luomisen vimma ja käsillä tekemisen into veivät voiton. aloitan kestovaippojen ompelulla, kunhan paketti löytää minut.