En ole aikoihin maistanut mitään niin hyvää, kuin puhdas maitokahvi oikeaan, tankista valutettuun lehmänmaitoon tehtynä. Eilen Lauran kanssa aloitettiin uusi aika ravitsemuselämässämme ja haettiin naapurista maito. 40 senttiä litralta ei ole mikään hinta täydellisen pehmeästä maidosta, alkukantaisesta ja terveellisestä. Ero on kuin pohjoisen purovedellä ja kloorinmakuisella vesijohtovedellä, kuin loisteputkella ja kynttilänvalolla. Samettisuus. Ihastuttava ja lempeä.

Tänään aamulla tulvi ikkunoista sisään myös normaalia kirkkaampi valo. Aamun nousu heijastui valkoisesta ohuen ohuesta lumipeitteestä ja valaisee huoneet paljon kirkkaammin. Näen myös auringon ja nautin aamukahvistani. Laura nukkuu. Mieheni nukkuu. Hän juhli syntymäpäiväänsä yksin yöllä jalluineen. Miten minä olisin mukaan tullutkaan. Lapsi pitää imettää 2-3 tunnin välein. Join lasin portviiniä ja painuin pienen keskustelutuokion jälkeen unilleni. Katkonaisille ja huonoille, jotka vain näin kaunis aamu saattoi pelastaa.

Ja loppuun tunnelma aforismikirjasta nimeltää Äidin syli:
Lapsen korvissa "äiti" on taikasana joka kielellä.

PS. Ei vielä inahdustakaan naapureilta, joille jätin numeroni. Nyt pelkään taas yksinäisyyttä hieman.