Minun piti kirjoittaman tulevan lauantaini odotustunnelmista, vaan taitaa tyttö heräillä :)

Joka tapauksessa Moët Chandon Rosé Imperial on jo kylmenemässä jääkaapissa, hamoinen vaatiin lyhennystä ja hiustenlaitto sekä meikki harjoittelua, mutta kyllä ja totta tosiaan! olen pääsemässä ensimmäiselle kuplivalle ulkoilulle sitten vuoteen! Tämä retki ansaitsee vaaleanpunaisen samppanjansa sekä kimaltavan meikin kasvoille. Kun äidistä tulee tähti ;)

Ensin luulin olevani metsään mieluusti erakoituva mammayksilö, vaan toisin kävi. Olen jo parisen kuukautta odottanut innolla viikonloppuamme. En varsinaisesti elänyt odotuksesta, mutta siitäkin. Luulen, että kolmen kuukauden välein on sopiva aika odottaa jotakin juhlaa ja kimaltein kaunistautumista. Seuraava juhla olisi sitten omat syntymäpäiväni helmikuussa. Metsäinen mammakaan ei jaksa, ellei ole mitä odottaa. Olen paljon sosiaalisempi eläin, mitä luulinkaan.

Eilen olimme myös terveyskeskuksen kutsumassa mammalapsi-isä -tapaamisessa. Siellä kohdattiin perhevalmennuksesta tuttuja kasvoja muutama. Ja paljastuihan, että erään vauvakollegan isomummo asuu meidän tien varressa! Sanoin poijjaalle ja vanhemmilleenkin toki, että meillä käymään sitten äkkiä, kun täällä liikutte. Yksi tuttava lisää, vaikkei lähiperhe olekaan vastannut kutsuuni. Sinne lienee aika pian mennä uudestaan kolkuttelemaan oville. Periksi kun ei anneta!

Kunhan ensin hoidan lauantaisen ulkoiluni pois alta. Voi tätä juhlan ja kimalteen odotusta! <3