Otin askeleen veteen. Toisenkin. Rakastan sen keveitä sormenkosketuksia ihollani. Leijun ja olen rauhallinen sen sylissä. En ole raskas, en kanna taakkaa, en ole kankea, minuun ei satu. Vedessä toivoin, että voisin jäädä sen hyväilyyn nukkumaan. Lempeän unen, merenneidon pyörähdykset, hyväilyjä joka puolelta.

Ikävöin lampeen kuin kotiin. Tämän vatsan kanssa siellä on niin hyvä hengähtää. En koko onnellisen vuorokauteni aikana ollut missään vaiheessa niin rentoutunut kuin lammessa. Saatoin liikkua kuin ihminen ikään. En vain, kuin raskaanaoleva nainen.