Muuttumisleikki

Muistan sen hetken:
painoin oven perässäni kiinni.
Lähdettiin sairaalaan.
Minä en muuttunut paljonkaan,
mutta lapsi muutti melkein kaiken.

(Tittamari Marttinen)


Itken hieman joka kerta, kun luen tuon runon. Jotenkin tuntuukin siltä, että vaikka synnytyksestä unohtaisi kaiken muun, kahta en unohta: Sitä tunnetta, kun lähti kotoa kuin viimeisen kerran. Enkä myöskään unohda mieheni kyyneleitä lapsen synnyttyä.

Outo elämä. Ja kohta on taas talvikin.