Pikkuruisella takaraivollasi, kämmenenkokoisella päälläsi,
kaivat, kairaat ja pusket
tietäsi kohti lantioni jykeviä luita
ja hormonien huolella löysyttämiä niveliäni.
Otat tilan sydämestäni,
vaikka nyt vain viet tilaa siltä.
Syke on päivittäin nopea ja voimakas.
Yritän levätä ja rentoutua,
mutta vuorotellen laukkaatte sisälläni,
Sinä ja sydämeni.

En pysty lupaamaan,
Sinulle pieni rakkaani,
pehmeää laskua maailmaamme.
Pystyn lupaamaan kuitenkin
pehmeänä sylejä, lämminsävyisiä sanoja,
lauluja, tarinoita, leikkejä,
lintuja, syksyn lehtiä,
tuoksuvia unelmia, kirpeän pakkasen poskillesi.
Ennen kaikkea lupaan Sinulle perheen ja rakkauden.

Täällä me odotamme.
Minä tuskaisena,
muut kuin hiilillä.


LM 30072007