Lauantaita.

Tämä päivä on ollut rauhallinen. Jopa kohdussa on ollut rauhallista. Eilen siellä kiemuroitiin niin vimmatusti, että en minäkään rauhallisne hermoineni enää jaksanut vain ajatella "antaa toisen potkia, että lihakset vahvistuu", vaan toppuuttelin tuota reilu kilon painoista kaveria hieman toimissaan. Tänään ei ole tarvinnut päiväuniakaan. Yöllä nukuin noin 5 tuntia. Ja olen pirteämpi kuin monena muuna päivänä. Sattumaa se tänä raskauden aikana vain on. Hyvät päivät osuvat mihin lystävät.
Tänään meillä oli ruoaksi uusia pottuja (joihin en kyllästy kai koskaan), muna-pekoni-sipulinvarsi-kerma-maito-kastiketta, lammaspyöryköitä (valmiita, olin laiska kokki) sekä tietysti silliä. Jos ei lapseni ole ollut tähän mennessä tyttö, hänestä tulee sellainen vielä tällä sillinsyönnillä! :D Äyh! Nälkä alkaa hiipiä jälleen. Se on suoraan verrannollinen nautitun raittiin ilman määrään. Olen istunut ulkosalla koivujen varjossa neulomassa limenvihreää vauvanuttua viimeiset pari tuntia. Jos olisin tuon saman tehnyt sisätiloissa, nälkää ei olisi. Tuoksun vain miedolle savulle. Katajaa ja koivua. Pidämme iltaisin pientä nuotiota vanhan koivukannon päällä, jotta kanto madaltuisi niin, että sen saisi kätkettyä maan alle ja lopulta se sulautuisi nurmikoksi. Nämä näitä viikonlopun verkkaisia maalaispuuhia. Ei mitään kiirettä.
Tänään vierailin myös lähikylän markkinoilla, mutta markkinatunnelma oli osaksi hieman kateissa. Olisin toivonut löytäväni jonkun myymästä ehtaa lampaanvillalankaa, mutta löysin vain sepän myymästä takomisiaan. Ostin sepältä kuitenkin veitsen. Tai oikeammin kai terän, johon pitäisi laittaa kahva, mutta minusta se oli aika veikeän näköinen teos niinkin. Rautavartisena ja roisina. Pidän kaikesta tuollaisesta. Ruostekin on kaunista, kunhan se on hallittua.
Lauantai-illassani minua odottaa vielä kävely. Ilman kumpaakaan koiraa. Ai miksi? En halua tänään jäädä omantunnontuskaan siitä, että toinen ei päässytkään. Siksi menen yksin. Ja saan ajatella pääni puhtaaksi samalla. Ei se niin likainen polla ole ollenkaan, mutta olo on niin seesteinen, etten halua pilata tätä tunnetilaa. Kävelyn jälkeen sauna. Suomen kansallisena saunapäivänä, muuten. Istun kuistilla pitkään saunomisten välissä. Teen koivunoksista kimpun ja liotan sen löylyveteen tuoksuksi. Menen saunaan moneen kertaan ja välissä siemailen jäistä kuivaa siideriäni kuistilla. Kesäiltani on siis onnellinen..