sunnuntai, 10. helmikuu 2008
MUUTTO!
SIIRRYIMME OSOITTEESEEN: http://kuoppakumpu.blogspot.com/
lauantai, 9. helmikuu 2008
Tästä asti aikaa
Koko maailma <3
Kaikesta tuntuu olevan aikaa. Olen tässä välissä, sitten viime kirjoitukseni, kokenut poliittisen heräämisen (kunnallisvaalit tulossa! ;) ), päättänyt ryhtyä yhdistysaktiiviksi (Luonnonlapset Ry), neulonut ranteet jälleen kipeiksi, ommellut ensimmäisen kestovaipan ihan itse, innostunut ihastuttavista muffineista, päättänyt opetella huovutusta, lähdössä maanantaina tyttäreni ja äitini kanssa laivalle, päättänyt mennä kotiäitien käsityökurssille, rakastunut elämääni kotona, päättänyt alkaa lammasfarmariksi keväällä (Artic-tuttavani, sulkeutuuko ympyrä näin?)...
Olenko siis lapseni elokuussa täyttäessä vuoden kunnallispolitiikan valtaama käsityöläinen/lammastilallinen? Hämärä kuva mielessäni kirkastuu ja arvelen nyt edes hieman tietäväni, mikä minusta tulisi isona. Äiteys on saanut minut kukoistamaan, ymmärtämään, syventymään, raivostumaan, rakastumaan, juurtumaan paikalleni.
Vielä muutama kuukausi sitten halusin nähdä koko maailman tyttäreni kanssa. Nyt olen tajunnut, että koko maailma on tässä, aivan minun käsissäni.
Rakkaudella leipoen <3
Ja yhtä suurella sydämellä ommellen <3
torstai, 24. tammikuu 2008
Lumimyrsky viimein!
Yli kaiken, viikon kokemuksen jälkeen, rakastan kantaa lastani liinassa ulkona lenkkeillessä. En näe vaunuja enää juurikaan vaihtoehdoksi, sillä nautin lapsen läheisyydestä aivan suunnattoman paljon. En halua enää pientä kauas itsestäni ennen kuin hänestä tulee niin painava, etten kantaa jaksa :D
Tänään sitten on kuitenkin niin lumimyrskyinen päivä, että vaikka minä lumimyrskyjä rakastankin, niin pikkuinen olisi ehkä vähän turhaan säiden armoilla. Ehkä kuitenkaan en malta olla kääräisemättä pienoista suojien sisään niin, että tuskin nenää näkyy, ja sen jälkeen menen pihalle kävelemään läpi tuulen ja tuiskun. Tuntemaan omassa nenänpäässäni hiutaleet ja tuulen, oikean talven, viimeinkin!
Olen tehnyt suuren päätöksen (suuren?) aloittaa harrasteenani käsityöt oikein kunnolla. Ensin olin arvellut, että alan käydä uimassa, vaan luomisen vimma ja käsillä tekemisen into veivät voiton. aloitan kestovaippojen ompelulla, kunhan paketti löytää minut.
Tänään sitten on kuitenkin niin lumimyrskyinen päivä, että vaikka minä lumimyrskyjä rakastankin, niin pikkuinen olisi ehkä vähän turhaan säiden armoilla. Ehkä kuitenkaan en malta olla kääräisemättä pienoista suojien sisään niin, että tuskin nenää näkyy, ja sen jälkeen menen pihalle kävelemään läpi tuulen ja tuiskun. Tuntemaan omassa nenänpäässäni hiutaleet ja tuulen, oikean talven, viimeinkin!
Olen tehnyt suuren päätöksen (suuren?) aloittaa harrasteenani käsityöt oikein kunnolla. Ensin olin arvellut, että alan käydä uimassa, vaan luomisen vimma ja käsillä tekemisen into veivät voiton. aloitan kestovaippojen ompelulla, kunhan paketti löytää minut.
perjantai, 18. tammikuu 2008
Lähellä sydäntäni
Pitkästä aikaa.
Lapsellani (pian 5kk) sekä minulla on nyt takanamme ensimmäinen junamatka ItäSuomeen kantoliinaillen sekä hyvin onnistuneet ulkoiluharjoitukset liinaillen. Äitiyteni täydentyy ja sydämeni pakahtuu tästä puuhasta. Yhtä lailla, kuin on ollut vaivan ja rintatulehdusten läpikäynnin arvoista imetyksen jatkuminen, on ollut harjoituksen arvoista kantoliinailu ja lapsen kantaminen. Kävellen pitkin metsätietä maaseudun hiljaisuudessa, pieni tuhina vain aika ajoin kuuluen rinnuksilta... siinä on jotain niin alkukantaisen kaunista, että sulan. En keksi mitään parempaa tapaa tuntea yhteyttä niin hyvin samaan aikaan luontoon ja lapseeni, kuin kävelylenkki kantaen metsän siimekseen.
Jos kukaan on lähes luovuttamassa kantoliinan käytön opettelua, mutta haluaisi vielä yrittää, niin minä todella kannustan. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Mekin aloitimme kunnolla vasta nyt. Vaiva kannattaa nähdä. Ja uusi harrastushan tuosta suorastaan kehkeytyy. Jos on ollut ikinä äiti-ihmisellä aikaa vaikka opetella uuden kuntosalilaitteen käyttö, niin miksei kantamista? Jos olet joskus jaksanut opetella uuden tietokoneohjelman, niin mikset kankaan kiedontaa ja solmujen solmimista? Kaikki oppi vielä lapsesi välittömäksi parhaaksi. Ja oman mielesi rauhaan saattamiseksi.
Minä olen myyty. Mutta minä olenkin MetsienNainen. Minun kuuluukin olla, myyty.
Tyttö Hippis Onni -repparissa <3
Lonkkasidonta pääsee oikeuksiinsa mekkona, kun kannettava on poissa ja pitkän liinan päät asettelee rintaneulalla hameeksi.
Lapsellani (pian 5kk) sekä minulla on nyt takanamme ensimmäinen junamatka ItäSuomeen kantoliinaillen sekä hyvin onnistuneet ulkoiluharjoitukset liinaillen. Äitiyteni täydentyy ja sydämeni pakahtuu tästä puuhasta. Yhtä lailla, kuin on ollut vaivan ja rintatulehdusten läpikäynnin arvoista imetyksen jatkuminen, on ollut harjoituksen arvoista kantoliinailu ja lapsen kantaminen. Kävellen pitkin metsätietä maaseudun hiljaisuudessa, pieni tuhina vain aika ajoin kuuluen rinnuksilta... siinä on jotain niin alkukantaisen kaunista, että sulan. En keksi mitään parempaa tapaa tuntea yhteyttä niin hyvin samaan aikaan luontoon ja lapseeni, kuin kävelylenkki kantaen metsän siimekseen.
Jos kukaan on lähes luovuttamassa kantoliinan käytön opettelua, mutta haluaisi vielä yrittää, niin minä todella kannustan. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Mekin aloitimme kunnolla vasta nyt. Vaiva kannattaa nähdä. Ja uusi harrastushan tuosta suorastaan kehkeytyy. Jos on ollut ikinä äiti-ihmisellä aikaa vaikka opetella uuden kuntosalilaitteen käyttö, niin miksei kantamista? Jos olet joskus jaksanut opetella uuden tietokoneohjelman, niin mikset kankaan kiedontaa ja solmujen solmimista? Kaikki oppi vielä lapsesi välittömäksi parhaaksi. Ja oman mielesi rauhaan saattamiseksi.
Minä olen myyty. Mutta minä olenkin MetsienNainen. Minun kuuluukin olla, myyty.
Tyttö Hippis Onni -repparissa <3
Lonkkasidonta pääsee oikeuksiinsa mekkona, kun kannettava on poissa ja pitkän liinan päät asettelee rintaneulalla hameeksi.
maanantai, 26. marraskuu 2007
Sydämenmuotoinen arki
Kupliva lauantai meni ihanasti. Samppanjani oli hyvää, syntymäpäiväjuhlat riemukkaat sekä ystävien ja kaupunkimaailman kohtaaminen virkistävää. Tämän päivän kotona olen tuntenut olevani maailman onnellisin ihminen ja äiti. Pieniä kimaltavia juhlailtoja aika ajoin arjen sekaan ja jaksaa taas hurjasti paremmin.
Nyt on tulet pyöröuunissa, lapsi unillaan ja olo aina vain auvoisampi. Sääennustekin lupasi kirkkaampia ja pienen pakkasen päiviä tälle viikolle. Luvassa siis paljon ulkoiluakin.
Elämä ja äitiys on ihanaa!
Nyt on tulet pyöröuunissa, lapsi unillaan ja olo aina vain auvoisampi. Sääennustekin lupasi kirkkaampia ja pienen pakkasen päiviä tälle viikolle. Luvassa siis paljon ulkoiluakin.
Elämä ja äitiys on ihanaa!
