Mahainen asukas kesti oikein mallikkaasti rokkaavan Remu Aaltosen. Olimme molemmat tyytyväisiä eilisiltaan ja sen rytmeihin. Tänään taisi tulla täyteen 35 viikkoa raskautta. Sujuvasti ja mallikkaasti. Heräsin aamulla auvoisaan sunnuntaionnentunteeseen. Tuhiseva ukko vieressä ja väsyneitä koiranhaukotuksia oven takana. Yökahteen valvomisesta oli havaittavissa krapulankaltaisia oireita, mutta yritän niitä tässä hoitaa. Istumalla, lepäämällä, juomalla kovasti mehua.

Parasta oli metsäläisen nähdä naapureitakin kyläjuhlissa! Ja muita tuttuja. Kohtasin myös vuosikymmenen takaisen vanhan ystävän. Ja ystävän, jonka kanssa viime vuosi on ollut etäinen. Tunnelma oli mukava ja päässäni loksahtelivat palaset. Ihmissuhteet sen kummemmin loksahtelematta kohdilleen. On aina niin helpottavaa huomata, että maailma liikkuu, vaikka oma on pysynyt mahan tasolla. Pidän ihmisistä ja sosiaalisesta vilinästä. Siedän jopa humalaisia hyvin siinä ohessa. Ja nauru raikuu itsestäni selvinpäisyydestäni huolimatta.

Sosiaalinen eläin. "Julkinen eläin".