Elämäni sanojen värikuvina2019-10-14T17:04:47+03:00Blog Integration Feed Generatorhttps://ljienuska.vuodatus.net/Ljienuskahttps://ljienuska.vuodatus.net/<![CDATA[MUUTTO!]]>http://kuoppakumpu.blogspot.com/]]>2008-02-10T13:08:00+02:002019-10-14T17:02:37+03:00https://ljienuska.vuodatus.net/lue/2008/02/muuttoLjienuskahttps://ljienuska.vuodatus.net/<![CDATA[Tästä asti aikaa]]>
Koko maailma <3 Kaikesta tuntuu olevan aikaa. Olen tässä välissä, sitten viime kirjoitukseni, kokenut poliittisen heräämisen (kunnallisvaalit tulossa! ;) ), päättänyt ryhtyä yhdistysaktiiviksi (Luonnonlapset Ry), neulonut ranteet jälleen kipeiksi, ommellut ensimmäisen kestovaipan ihan itse, innostunut ihastuttavista muffineista, päättänyt opetella huovutusta, lähdössä maanantaina tyttäreni ja äitini kanssa laivalle, päättänyt mennä kotiäitien käsityökurssille, rakastunut elämääni kotona, päättänyt alkaa lammasfarmariksi keväällä (Artic-tuttavani, sulkeutuuko ympyrä näin?)...
Olenko siis lapseni elokuussa täyttäessä vuoden kunnallispolitiikan valtaama käsityöläinen/lammastilallinen? Hämärä kuva mielessäni kirkastuu ja arvelen nyt edes hieman tietäväni, mikä minusta tulisi isona. Äiteys on saanut minut kukoistamaan, ymmärtämään, syventymään, raivostumaan, rakastumaan, juurtumaan paikalleni.
Vielä muutama kuukausi sitten halusin nähdä koko maailman tyttäreni kanssa. Nyt olen tajunnut, että koko maailma on tässä, aivan minun käsissäni.
Rakkaudella leipoen <3
Ja yhtä suurella sydämellä ommellen <3
]]>2008-02-09T15:53:00+02:002019-10-14T17:02:40+03:00https://ljienuska.vuodatus.net/lue/2008/02/tasta-asti-aikaaLjienuskahttps://ljienuska.vuodatus.net/<![CDATA[Lumimyrsky viimein!]]>Yli kaiken, viikon kokemuksen jälkeen, rakastan kantaa lastani liinassa ulkona lenkkeillessä. En näe vaunuja enää juurikaan vaihtoehdoksi, sillä nautin lapsen läheisyydestä aivan suunnattoman paljon. En halua enää pientä kauas itsestäni ennen kuin hänestä tulee niin painava, etten kantaa jaksa :D
Tänään sitten on kuitenkin niin lumimyrskyinen päivä, että vaikka minä lumimyrskyjä rakastankin, niin pikkuinen olisi ehkä vähän turhaan säiden armoilla. Ehkä kuitenkaan en malta olla kääräisemättä pienoista suojien sisään niin, että tuskin nenää näkyy, ja sen jälkeen menen pihalle kävelemään läpi tuulen ja tuiskun. Tuntemaan omassa nenänpäässäni hiutaleet ja tuulen, oikean talven, viimeinkin!
Olen tehnyt suuren päätöksen (suuren?) aloittaa harrasteenani käsityöt oikein kunnolla. Ensin olin arvellut, että alan käydä uimassa, vaan luomisen vimma ja käsillä tekemisen into veivät voiton. aloitan kestovaippojen ompelulla, kunhan paketti löytää minut. ]]>2008-01-24T13:25:00+02:002019-10-14T17:02:42+03:00https://ljienuska.vuodatus.net/lue/2008/01/lumimyrsky-viimeinLjienuskahttps://ljienuska.vuodatus.net/<![CDATA[Lähellä sydäntäni]]>Pitkästä aikaa. Lapsellani (pian 5kk) sekä minulla on nyt takanamme ensimmäinen junamatka ItäSuomeen kantoliinaillen sekä hyvin onnistuneet ulkoiluharjoitukset liinaillen. Äitiyteni täydentyy ja sydämeni pakahtuu tästä puuhasta. Yhtä lailla, kuin on ollut vaivan ja rintatulehdusten läpikäynnin arvoista imetyksen jatkuminen, on ollut harjoituksen arvoista kantoliinailu ja lapsen kantaminen. Kävellen pitkin metsätietä maaseudun hiljaisuudessa, pieni tuhina vain aika ajoin kuuluen rinnuksilta... siinä on jotain niin alkukantaisen kaunista, että sulan. En keksi mitään parempaa tapaa tuntea yhteyttä niin hyvin samaan aikaan luontoon ja lapseeni, kuin kävelylenkki kantaen metsän siimekseen.
Jos kukaan on lähes luovuttamassa kantoliinan käytön opettelua, mutta haluaisi vielä yrittää, niin minä todella kannustan. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Mekin aloitimme kunnolla vasta nyt. Vaiva kannattaa nähdä. Ja uusi harrastushan tuosta suorastaan kehkeytyy. Jos on ollut ikinä äiti-ihmisellä aikaa vaikka opetella uuden kuntosalilaitteen käyttö, niin miksei kantamista? Jos olet joskus jaksanut opetella uuden tietokoneohjelman, niin mikset kankaan kiedontaa ja solmujen solmimista? Kaikki oppi vielä lapsesi välittömäksi parhaaksi. Ja oman mielesi rauhaan saattamiseksi.
Minä olen myyty. Mutta minä olenkin MetsienNainen. Minun kuuluukin olla, myyty.
Tyttö Hippis Onni -repparissa <3
Lonkkasidonta pääsee oikeuksiinsa mekkona, kun kannettava on poissa ja pitkän liinan päät asettelee rintaneulalla hameeksi. ]]>2008-01-18T16:39:00+02:002019-10-14T17:02:45+03:00https://ljienuska.vuodatus.net/lue/2008/01/lahella-sydantaniLjienuskahttps://ljienuska.vuodatus.net/<![CDATA[Sydämenmuotoinen arki]]>Kupliva lauantai meni ihanasti. Samppanjani oli hyvää, syntymäpäiväjuhlat riemukkaat sekä ystävien ja kaupunkimaailman kohtaaminen virkistävää. Tämän päivän kotona olen tuntenut olevani maailman onnellisin ihminen ja äiti. Pieniä kimaltavia juhlailtoja aika ajoin arjen sekaan ja jaksaa taas hurjasti paremmin.
Nyt on tulet pyöröuunissa, lapsi unillaan ja olo aina vain auvoisampi. Sääennustekin lupasi kirkkaampia ja pienen pakkasen päiviä tälle viikolle. Luvassa siis paljon ulkoiluakin.
Elämä ja äitiys on ihanaa! ]]>2007-11-26T16:28:00+02:002019-10-14T17:02:47+03:00https://ljienuska.vuodatus.net/lue/2007/11/sydamenmuotoinen-arkiLjienuskahttps://ljienuska.vuodatus.net/<![CDATA[Saturday night with fever!]]>Minun piti kirjoittaman tulevan lauantaini odotustunnelmista, vaan taitaa tyttö heräillä :)
Joka tapauksessa Moët Chandon Rosé Imperial on jo kylmenemässä jääkaapissa, hamoinen vaatiin lyhennystä ja hiustenlaitto sekä meikki harjoittelua, mutta kyllä ja totta tosiaan! olen pääsemässä ensimmäiselle kuplivalle ulkoilulle sitten vuoteen! Tämä retki ansaitsee vaaleanpunaisen samppanjansa sekä kimaltavan meikin kasvoille. Kun äidistä tulee tähti ;)
Ensin luulin olevani metsään mieluusti erakoituva mammayksilö, vaan toisin kävi. Olen jo parisen kuukautta odottanut innolla viikonloppuamme. En varsinaisesti elänyt odotuksesta, mutta siitäkin. Luulen, että kolmen kuukauden välein on sopiva aika odottaa jotakin juhlaa ja kimaltein kaunistautumista. Seuraava juhla olisi sitten omat syntymäpäiväni helmikuussa. Metsäinen mammakaan ei jaksa, ellei ole mitä odottaa. Olen paljon sosiaalisempi eläin, mitä luulinkaan.
Eilen olimme myös terveyskeskuksen kutsumassa mammalapsi-isä -tapaamisessa. Siellä kohdattiin perhevalmennuksesta tuttuja kasvoja muutama. Ja paljastuihan, että erään vauvakollegan isomummo asuu meidän tien varressa! Sanoin poijjaalle ja vanhemmilleenkin toki, että meillä käymään sitten äkkiä, kun täällä liikutte. Yksi tuttava lisää, vaikkei lähiperhe olekaan vastannut kutsuuni. Sinne lienee aika pian mennä uudestaan kolkuttelemaan oville. Periksi kun ei anneta!
Kunhan ensin hoidan lauantaisen ulkoiluni pois alta. Voi tätä juhlan ja kimalteen odotusta! <3 ]]>2007-11-21T12:09:00+02:002019-10-14T17:02:49+03:00https://ljienuska.vuodatus.net/lue/2007/11/saturday-night-with-feverLjienuskahttps://ljienuska.vuodatus.net/<![CDATA[Café au lait]]>En ole aikoihin maistanut mitään niin hyvää, kuin puhdas maitokahvi oikeaan, tankista valutettuun lehmänmaitoon tehtynä. Eilen Lauran kanssa aloitettiin uusi aika ravitsemuselämässämme ja haettiin naapurista maito. 40 senttiä litralta ei ole mikään hinta täydellisen pehmeästä maidosta, alkukantaisesta ja terveellisestä. Ero on kuin pohjoisen purovedellä ja kloorinmakuisella vesijohtovedellä, kuin loisteputkella ja kynttilänvalolla. Samettisuus. Ihastuttava ja lempeä.
Tänään aamulla tulvi ikkunoista sisään myös normaalia kirkkaampi valo. Aamun nousu heijastui valkoisesta ohuen ohuesta lumipeitteestä ja valaisee huoneet paljon kirkkaammin. Näen myös auringon ja nautin aamukahvistani. Laura nukkuu. Mieheni nukkuu. Hän juhli syntymäpäiväänsä yksin yöllä jalluineen. Miten minä olisin mukaan tullutkaan. Lapsi pitää imettää 2-3 tunnin välein. Join lasin portviiniä ja painuin pienen keskustelutuokion jälkeen unilleni. Katkonaisille ja huonoille, jotka vain näin kaunis aamu saattoi pelastaa.
Ja loppuun tunnelma aforismikirjasta nimeltää Äidin syli: Lapsen korvissa "äiti" on taikasana joka kielellä.
PS. Ei vielä inahdustakaan naapureilta, joille jätin numeroni. Nyt pelkään taas yksinäisyyttä hieman. ]]>2007-11-16T11:53:00+02:002019-10-14T17:02:52+03:00https://ljienuska.vuodatus.net/lue/2007/11/cafe-au-laitLjienuskahttps://ljienuska.vuodatus.net/<![CDATA[Läpi tuulen ja tuiskun.]]>Ne ei olleet kotona. Jätin kortin kuistille. Viestillä ja puhnumerolla varustettuna. Kun en ees löytäny niiden postilaatikkoa. Nyt odotan ja odotan sitten. Huomenna aletaan hakea naapurista oikeaa lehmänmaitoa meille!]]>2007-11-14T12:42:00+02:002019-10-14T17:02:54+03:00https://ljienuska.vuodatus.net/lue/2007/11/lapi-tuulen-ja-tuiskunLjienuskahttps://ljienuska.vuodatus.net/<![CDATA[Maan korvessa kulkevi lapsooooseeeeen tie]]>Jännittää ihan turkasesti.
Viikonloppuna sain vihjeen, että täällä meidän metässä asuu toinenkin mammalomalainen. Ihan kävelymatkan päässä. Nyt olen pakannut jo vaunuihin valmiiksi lahjapaketin kahvia ja teetä sekä tervehdyskortin siltä varalta, jos meille ei avata ovea, ja joudun vain jättämään viestin postilaatikkoon. Mutta olen jo pari päivää hihkunut ihan vain siitä tiedosta etten ole täällä aakeella laakeella yksin lapsineni. Että voisi olla mahdollisuus sosiaaliseen elämään lähellä. Lähempänä kuin kaikkitoveriniasuvathelsingissä-etäisyydellä.
Mutta jännittää silti. Helpointa olisi ehkä heittää vain pallo heille ja jättää postilaatikkoon kortti, vaan haluan ylittää itseni ja kehittyä näin äitiyslomallakin. Eli olla rohkea! :D
Voi kun kollegani metsäläismamma olisi kemioineen minun aaltopituuksillani. Katsotaan. Olen luvannut käydä matkaan, kun lapsi herää päikkäreiltä ja on syöty. ]]>2007-11-13T12:25:00+02:002019-10-14T17:02:56+03:00https://ljienuska.vuodatus.net/lue/2007/11/maan-korvessa-kulkevi-lapsooooseeeeen-tieLjienuskahttps://ljienuska.vuodatus.net/<![CDATA[Prrrkele!]]>Kävi perinteisesti. Painoin vahingossa jotain nappia näppiksestä, sivu pomppasi edelliseen ja kaikki teksti hävisi. Eikä yllättäen huvita kirjoittaa uudestaan koko litaniaa. V***tuttaa. Vähän. Asiaa oli ensi viikonlopun Helsinginretkestä sekä samppanjasta, jota saan nauttia ensi kuun lopulla.
